BH TK1 RTK1 RTK2 RTK3 LTE +170 AD 

Empathica's Naroona 

"Keksi"

Terveys

Muuta huomioitavaa

vasemman polven avulsiomurtumasta johtunut ristisidevaurio operoitu 7/15 ja 12/15, polven OCD

S-pentue / 2019

Työnimellä Salaman-Terhi kulkenut musta tyttö oli Neven toisen pentueen kuopus ja aikamoinen persoona jo pentuna. Jos Keksiä silloin synnytyksen aikana jouduttiin odottelemaan, niin siihen odottelu tämän tyypin kanssa on sittemmin jäänyt, sillä se oli pentuna kyllä salamana paikalla - ja aina siellä, missä ei pitänyt. 

Vaikka pentue oli kaikkinensa itsenäisyydessään ja toimeliaisuudessaan erittäin tasainen, Keksi sieltä erottui kuitenkin. Jos joku seikkaili kauimmaisena, löysi porsaanreiän pentuaitauksesta, kiipeili korkeimmalle ja aiheutti kasvattajalle noin miljoona sydänhalvausta ensimmäisen kahdeksan elinviikon aikana, se oli aina Keksi. Taisinpa jossain kohtaa kirjoittaa pentublogiinkin, että jos koskaan kuolen ennenaikaisesti, Keksillä on siihen todennäköisesti myötävaikuttajan osuus. Tämä tyyppi onnistui nimittäin karkaamaan mm. Varkauden ABC:n pihalla autosta eikä sitä hirvittänyt autojen vilinä eikä kyllä oikeastaan mikään muukaan. Jos Aino ei tähän pentuun olisi silmäänsä iskenyt jo hyvissä ajoin, olisin varmaan ollut hätää kärsimässä miettiessäni, kenen taidot, huumorintaju ja ahdistuksenhallintakeinot riittävät tämän tehotytön kanssa elämiseen.

Kun aloin salaa ensimmäisiä kertoja haaveilla aussieitten kasvattamisesta, idealistinen ajatukseni, haaveeni ja unelmani oli kasvattaa Rinin kaltaisia koiria. Sellaisia terveitä, hyvähermoisia, tasapainoisia koiria, jotka jaksavat tykittää harrastuksissa ja ovat helppoja arjessa. Keksi on erittäin lähellä tätä ihanneaussietani. Keksin mielestä kaikki on aika siistiä, se suhtautuu uteliaasti, rohkeasti ja ystävällisesti kaikkea kohtaan. Se ei ole koskaan jäänyt muistelemaan ikäviä kokemuksia. 

Keksin ensimmäinen elinvuosi oli kuitenkin epäonnen sävyttämä. Se alkoi 4,5kk iässä liikkua epäpuhtaasti, levosta huolimatta epäpuhtaus liikkeessä näkyi, ja se vähitellen muuttui selkeäksi ontumiseksi. Eläinlääkärikäynnin yhteydessä eläinlääkäri diagnosoi vaivan polviperäiseksi. Ortopedi kuvasi polven, ja sieltä löytyi traumaperäinen murtuma eturistisiteen yläkiinnityskohdasta. Voimme vain spekuloida, missä ja milloin murtuma on polveen tullut. Vaivaa yritettiin ensin hoitaa levolla, mutta oireet pahenivat edelleen, ja lopulta polvi jouduttiin operoimaan Keksin ollessa vain 6kk:n ikäinen. Se toipui ensimmäisestä leikkauksesta melko hyvin, vaikka tutkimustiedon valossa tiesimme, ettei leikkausmenetelmä ollut tämän koko- ja aktiivisuusluokan koirille sopiva. Ontuminen alkoi äkisti uudelleen marraskuun loppupuolella, kun ensimmäisessä leikkauksessa laitetut viritelmät olivat pettäneet. Polvi operoitiin toisen kerran joulukuussa 2015 TTA-tekniikalla. Juuri, kun kuntoutus oli saatu siihen pisteeseen, että voidaan siirtyä ylläpitoon, Keksi kohelsi yksin ollessaan kovan tällin leikattuun polveen, ja luutuminen häiriytyi. Omistajien hermot olivat ihan riekaleina, mutta viimein huhtikuussa 2016 Keksi pääsi pikkuhiljaa palaamaan normaaliin elämään.

Keksi on erityinen koira. Osa sen erityisyydestä varmasti juontaa juurensa samankaltaisuuteen Rinin kanssa, ja osa puolen vuoden jaksoon, jolloin ei oikeasti ollut varmaa, näkeekö Keksi edes 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Mielestäni erityisen Keksistä tekee sen ennakkoluuloton ja lunki asenne elämää kohtaan. Sen sosiaalistaminen jäi jalan loukkaantumisen takia melko puutteelliseksi pentuaikana, ja se joutui muutenkin elämään melko eristäytynyttä elämää koko pitkän toipumisprosessin aikana. Siitä olisi voinut tulla pidättyväinen, arka, epäsosiaalinen... mutta kaikesta kokemastaan huolimatta se säilytti iloisen, uteliaan ja maailmaa kohtaan avoimen asenteensa. Se ei juurikaan päässyt pentuaikanaan tutustumaan erilaisiin ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja tilanteisiin, mutta eipä se sitä pahemmin ole hetkauttanut - se ottaa kaiken kohtaamansa vastaan häntä heiluen ja säntää uusiin tilanteisiin karmit kaulassa.

Keksin TTA-leikkauksesta on kulunut jo useampia vuosia, ja se on pärjäillyt polvensa kanssa varsin hyvin. Sen kuntoutukseen on panostettu paljon, ja osteopatia sekä hieronta kuuluvat olennaisesti sen kunnossapitoon koko sen loppuelämän ajan. Keksi on saanut nyt elää melko täysipainoista aussien elämää jo hyvän tovin, ja mikään ei voita tunnetta, kun saa katsella sen juoksevan vapaana, täysillä - elävän sellaista elämää, millaista aussien pitää saadakin elää. Pari vuotta sitten operoidusta polvesta löytyi nivelrikko, jonka hoitoon aloitettiin säännöllinen kipulääkitys, minkä myötä kisaura jäi. Tärkeintä on, että Keksi saa elää mahdollisimman laadukasta, kivutonta, täysipainoista ja vauhdikasta aussien elämää. 

Keksillä on vuonna 2019 syntynyt pentue, jonka pennuista neljällä kahdeksasta todettiin kasvuiässä OCD. Kolmella pennuista OCD oli polvinivelessä, yhdellä kyynärissä. Keksin oireillessa omaa polveaan kasvuiässä sitä hoiti kaksi eri ortopedia, joista kumpikaan ei puhunut missään vaiheessa OCD:sta, mutta Keksin jälkeläisten OCD-diagnoosien valossa pidän hyvin todennäköisenä, että myös Keksin polvivaivojen taustalla on ollut OCD.

Keksin kanssa puuhasteltiin pääasiassa tokon ja rallytokon parissa, lisäksi sen kanssa on vedätetty kickbikella, treenattu pk-puolen maastolajeista jälkeä, hakua ja viestiä sekä käyty joitakin kertoja paimentamassa. Se osaa jonkin verran agilityesteitäkin, mutta Ainon toivomaa agilitykoiraa Keksistä ei polven takia valitettavasti tullut. Samasta syystä Keksin kanssa ei koskaan päästy kisaamaan pk-puolella. Keksi rakastaa puuhata mitä tahansa ja se on aina valmis tekemään mitä vaan, mutta erityisesti kaikki lajit, missä saa juosta täysiä, ovat sen mieleen. Intoa tekemiseen löytyy, Keksi on helposti motivoitavissa. Arjessa Keksi on helppo, miellyttävä ja tasapainoinen koira. Keksillä on kotona seuranaan vanhempi australiankarjakoiranarttu, tyttärensä Tipu (E. Shaula) sekä nuori karjisnarttu, joiden kanssa elo on sopuisaa.

Lämmin kiitos Ainolle yhteistyöstä ja ihanasta kodista Keksille!