FI RTVA PAIM-E RTK1 RTK2 RTK3 RTK4 AGI1 LTE +140
Two Coasts' Rala
JS-N JS-O
"Lempi"
Rotu: australianpaimenkoira
Sukupuoli: narttu
Syntynyt: 16.2.2017
Väri: punainen valkoisin ja tan -merkein
Häntä: pitkä
Kasvattaja: Juliane Weiel, Kennel Two Coasts', Saksa
Omistaja: Aija Tanskanen
Terveys
Lonkat
A/A
Kyynärät
0/0
Olat
terve/terve
Selkä
LTV0, SP0, VA0
Silmät
terveet (4/17)
Muuta huomioitavaa
MyDogDNA-geenitestattu, steriloitu 6/23
Haaveilin työlinjaisesta aussiesta vuodesta 2009 lähtien, mutta siitä huolimatta Lempi ei ollut kovin pitkälle harkittu hankinta - minullahan ei pitänyt olla tarvetta pennulle vielä ainakaan vuoteen. Toisin kuitenkin kävi. Olin ajatellut pennun tulevan suunnitelmallisesti, tarkkaan valitusta yhdistelmästä, johon olisin ehtinyt tutustua huolellisesti jo ennen pentueen syntymää. Todennäköisesti pentu olisi kuitenkin jäänyt ottamatta, jos aikaa olisi ollut enemmän, niin vaikealta ja ahdistavalta pennun ottaminen tuntui Hildan kuoleman jälkeen.
Tiesin Lempin taustoista sen verran, että lähisukulaiset ovat kilpailleet menestyksekkäästi eri harrastuslajeissa, ja sukutaulussa usein esiintyvät Crown Point -koirat ovat käsittääkseni ihan hyvässä maineessa luonteen puolesta. Vielä Hampurin lentokentälle saapuessani ajattelin, että olen menossa pentuja vain katsomaan. Päätös Lempin ottamisesta muodostui kuitenkin pian Julianen pihaan ajettuani: Juliane tuli punaisen tytön kanssa pihalle minua vastaan, ja ensimmäisenä Lempi minut nähtyään juoksi minua vastaan, hyppäsi syliin ja nuoli naamani. Muistan silloin ajatelleeni, että jos oikeasti olet tällainen, en minä sinua tänne jätä.
Siihen nähden, että Lempi tuli "sikana säkissä", kävi aika hyvin. Lempi on hyvin erilainen aiempiin aussieihini verrattuna - selkeästi pehmeämpi ja herkempi muistelemaan epämiellyttäviä asioita olematta kuitenkaan nössö. Se on hyvin kiltti ja rauhallinen koira, tietyllä tapaa omista koiristani helpoin tähän mennessä. Lempi on nöyrä ohjaajalleen, mutta sen kanssa täytyy olla tarkka ja periksiantamaton, että pyydetyt asiat tehdään loppuun asti tai ohjaajan pyytämällä tavalla. Toisaalta Lempin kanssa täytyy olla aika herkillä, miten sille kertoo, jos jokin asia ei mennyt pyydetyllä tavalla. Lempissä haastavimpana ominaisuutena olen kokenut juurikin herkkyyden ja sen kanssa pelaamisen - mikä on riittävä palaute, jotta viesti menee perille, muttei kuitenkaan kolhi koiran itsetuntoa. Lempi on työskennellessään kympin tyttö, oikea hikari. Lempi reagoi herkästi epäonnistumisiin, ja se ei etenkään nuorempana kestänyt montakaan epäonnistumista, kun se lakkasi yrittämästä. Toisaalta sitten taas onnistumiset ja etenkin positiivinen koulutus on sopinut Lempille todella hyvin, se vastaa treeniin nopeasti ja pääsääntöisesti muistaa opetetut asiat hyvin. Nykyään, kun koiran mielenliikkeiden kanssa osaa paremmin pelata ja osaan itse tunneviestiä selkeämmin ja paremmin, tiedän jo aika hyvin, mitä naruja vedellä, että saa Lempparin työskentelemään halutulla tavalla.
Ihmisiä kohtaan Lempi on avoin, ystävällinen ja sosiaalinen, tuttuja tavatessa Lemppari menee ihan onnesta sekaisin. Se ei siis todellakaan ole kovin tyypillinen pidättyväinen työlinjainen aussie :D Luonnetestissä Lempi vähän ujosteli setien kanssa, mutta tuota samaa ujostelua ei arjessa ole näkynyt kuin lasten kanssa, joihin Lempi suhtautuu melko varautuneesti. Lasten kanssa Lempi ei tosin paljon ole ollut tekemisissäkään. Oman lauman kesken Lempi on pärjännyt hyvin, osittain ehkä johtuen myös siitä, että sillä on ollut aika varmat ja vahvat laumakaverit. Lempissä oli nuorempana vähän kiipijän vikaa, mutta kun Rini ja Neve olivat aikanaan hyvin välinpitämättömiä sen pyrkimyksiä kohtaan, ominaisuus ei ole päässyt meillä varsinaisesti vahvistumaan. Saran kanssa laumahierarkia ei mielestäni ole mitenkään selkeä - jotenkin tuntuu, että ne ovat ihan tyytyväisiä nykytilanteeseen, jossa varsinaista johtajaa ei minun lisäkseni ole. Vieraiden koirien kanssa Lempi tulee pääasiallisesti toimeen, kun esittely tehdään rauhassa ja Lempin tahdissa.
Lempi on hyvin ahne, se rakastaa ruokaa yli kaiken. Siltä löytyy taistelutahtoakin, jota piti nuorempana vahvistaa ja ylläpitää - sorruin Lempin pentuaikana käyttämään sille palkkana tosi paljon namia, mikä taas teki vireen nostamisen ja kannattelun treenin aikana aika haastavaksi. Lempin kanssa olen harrastanut monipuolisesti kaikenlaista, parhaimmillaan se on agilityssä, rallytokossa, paimennuksessa ja kaikissa nenälajeissa - lajeissa, joissa se saa tehdä paljon ratkaisuja itsenäisesti. Olemme kisailleet aika maltillisesti, koska en halunnut viedä näin herkkää koiraa liian aikaisin kisatilanteeseen. Pikkuhiljaa ollaan aloiteltu kisauraa paimennuksessa, ASCA-agilityssa ja rallytokossa. Agilityura päättyi kesän 2022 oikean takajalan oireilun myötä, jatkossa keskitytään vähemmän fyysisesti vaativiin lajeihin. Säästelen mieluummin koiran kroppaa terveemmille vanhoille päiville kuin jatkaisin itsepintaisesti agilityn treenaamista, niin intohimoinen lajin harrastaja en kuitenkaan ole.
Olen kuullut sanottavan, että ihminen ei saa sitä, mitä haluaa, vaan sen, mitä tarvitsee. Lempin kohdalla voin tämän ajatuksen allekirjoittaa täysin. Se tuli elämääni henkisesti todella vaikeaan aikaan. Lempillä on ollut koiristani paras on/off-kytkin jo pienestä pennusta pitäen. Se oli jo pentuna innokas puuhastelemaan aina, kun minulla itselläni oli voimia siihen, mutta sille sopi täysin hyvin myös viikot, jolloin käytiin vaan lenkillä ja makoiltiin sohvalla. Se oli juuri sitä, mitä tarvitsin toipuakseni Hildan menetyksestä - ystävä vieressäni kuuntelemassa hiljaa lukemattomat itkuni ja kumppani motivoimassa minua takaisin koiraharrastusten pariin siinä tahdissa, missä itse jaksoin. Olen niin kiitollinen punaisesta Saukostani, joka auttoi minut surun sumusta takaisin elävien kirjoihin ja opetti, että suuren surun jälkeen voi vielä avata sydämensä uudelleen.