BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 

Hazelmoor Nefertiti Nia

"Neve"

Terveys

Muuta huomioitavaa 

N-pentue / 2015

Olin päättänyt jo Rinin tullessa meille, että jossain vaiheessa minulle tulee toinenkin aussie. Silmäilin suunnitteilla olevia pentueita oikeastaan koko ajan, vaikkei minulla ollutkaan mikään kiire toisen koiran kanssa - tarkoitus kun oli, että toinenkin aussie olisi narttu. Rinin ollessa 2,5-vuotias satuin yhtenä aamuna ihan sattumalta lukemaan Minnan blogista, että Rinin täyssisko Malla etsii uutta kotia. Malla oli ollut pennuista toinen suosikkini, mikä luultavasti vähän ajoi kyselemään Minnalta lisää koiran tilanteesta. Siitä yksi elämäni hulluimmista viikoista sitten lähti: ensin lukuisilla puheluilla ja sähköposteilla ja lopulta auton nokka suuntasi kohti Tamperetta. 

Tampereella minua oli vastassa pullea aussietyttö, joka kulki muiden koirien perässä vähän eksyneen näköisenä. Toista koiraa etsiessäni en ollut todellakaan ajatellut ikinä ottavani kodinvaihtajaa, saati sitten vielä samanikäistä narttua. Kaikesta huolimatta minusta silti tuntui, että ehkä Malla voisi kuitenkin olla juuri sitä, mitä olin etsimässä. Malla lähti ensin mukaani koeajalle vähän sillä ajatuksella, että katsotaan, miten se Rinin kanssa mahtuu saman katon alle ja kuinka se meille sopeutuu. Sille tielleen se sitten jäi, ja vaikka päätös kokeilla kodinvaihtajan ottamista lauman jatkeeksi tuntui jopa itsestä odottamattomalta ja äkilliseltäkin, en koskaan katunut päätöstä ottaa Neve meille. 

Malla olisi ollut kiva nimi, mutta kun ystävältäni Ainolta jo löytyi Malla-niminen koira, täytyi nimi vaihtaa. Aino lähti sommittelemaan nimeä Nefertitistä: se vääntyi ensin Neferiksi ja siitä Neveksi. Olin toki monta kertaa muutaman vuoden sisällä huumorimielellä sanonut, ettei minulle never ever tule toista blue merleä. Värissä ei ole mitään vikaa, mutta kun sen toisen koiran piti olla punainen...

Elämä olisi luultavasti ollut melko tylsää ja laumamme vailla yhtä suurta persoonaa, jos Neve ei olisi tullut meille. Se oli elopainonsa verran täyttä kultaa - aito ja oikea Hazelhölmö! Miten niin pieneen koiraan saattoi mahtua niin paljon rakkautta, elämäniloa, vauhtia (ja vaarallisia tilanteita) sekä intoa paneutua mihin tahansa! Neve teki kaiken elämässään täysillä, oli se sitten juoksemista pellolla, työskentelyä, syömistä tai rakastamista. Sen parhaimpia puolia olivat sen sosiaalisuus ja avoimuus, sen maailmaan ei mahtunut ajatus, että joku voisi haluta sille jotain pahaa. Sen suklaasilmissä oli uskollinen ja luottavainen katse, ja sen pystykorvat kuulostelivat tarkkaan erilaisia ääniä ympäristöstä tai auttoivat ilmaisemaan sen mielentilaa. Ehkä hieman yksinkertaisen luonteensa ja olemuksensa ansiosta Neve oli koira, joka ei jättänyt ketään kylmäksi - siitä oli vain mahdotonta olla pitämättä! 

Kodinvaihtajan ottaminen ei ole yksinkertaisin ratkaisu, jos on etsimässä kotiinsa uutta koiravahvistusta - vaikka toki paljon riippuu myös siitä, millaisesta kodinvaihtajasta sattuu olemaan kyse. Monenmonta kertaa jälkikäteen olen kuitenkin miettinyt, millainen onnenkantamoinen minulla kävi, kun satuin ottamaan meille juuri Neven. Neve ei varsinaisesti ollut mikään ongelmakoira, mutta meille tullessaan se oli aika stressaantunut kasvettuaan ja oltuaan ilman kaipaamiaan aktiviteetteja, ja luultavasti stressin seurauksena se oli kehitellyt itselleen eroahdistuksen ja oppinut liudan muita huonoja käytösmalleja. Olin koirankouluttajana vielä siihen aikaan melko kokematon - etenkin ratkomaan käytösongelmia - mutta kun vaan onnistumisten ja epäonnistumisten kautta erilaisten käytösten harjoitteluun sopivat keinot keksittiin, palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja arki sujuvoitua. 

Neve oli minulle monella tapaa hyvin opettavainen koira. Voin sanoa päässeeni sen kanssa sinänsä melko vähällä, koska vaikka alussa hankaluuksia olikin, niistä selvittyämme yhteiselämä oli todella antoisaa, helppoa ja mukavaa. Kehityin itse haasteiden ansiosta sekä koiran omistajana että koiran kouluttajana, koska jouduin tekemään paljon ajatustyötä ja pohdiskelemaan koiran käyttäytymistä sekä siihen vaikuttavia tekijöitä ihan eri näkökulmasta kuin jos minulle olisi tullut aikuisen koiran sijasta pentu. Neven luottamus ihmisiä kohtaan koki pienen kolauksen kodin vaihtumisen myötä, minun täytyi tehdä töitä ansaitakseni sen luottamuksen, ja vielä enemmän tein töitä, että pelaisimme koirakkona hyvin yhteen. Suhde Neveen muodostui ihan eri tavalla kuin suhde Riniin aikanaan, mutta siitä huolimatta kaiken yhdessä koetun ansiosta meistä tuli tiimi. Hankaluuksista huolimatta tiedän, että Neve oli - omana itsenään - juuri sitä, mitä meidän lauma kaipasikin täydennyksekseen. 

Neve teki kaiken pilke silmäkulmassa, se oli oikea hassuttelija. Se oli mieluiten kaveri kaikkien kanssa, mutta sen kyky puhua koiraa oli etenkin aluksi heikko, sillä se ei ollut juurikaan ollut tekemisissä muiden koirien kanssa ennen meille tulemistaan. Se oli sosiaalisesti vähän epävarma, mikä korostui lähinnä silloin, kun se oli tekemisissä muiden sosiaalisesti epävarmojen koirien kanssa. Aluksi se kokeili testata paikkaansa myös meidän laumassa, mutta Rinin kerrottua sille hyvin selvästi, ettei Nevellä ole johtajan paikalle mitään asiaa, Neve hyväksyi sen ja tyytyi paikkaansa lauman alimmaisena. Neve tuli loppujen lopuksi Rinin kanssa hyvin toimeen, vaikka joissakin tilanteissa oli havaittavissa, ettei sisarusten suhde ollut ihan saumaton. Tyttöjen välit selkiytyivät huomattavasti pentujen jälkeen ja kun itse opin ennakoimaan tilanteita, joissa sisaruksilla herkästi kuohahti. Suhde Hildaan oli selkeämpi, ehkä sen ansiosta, ettei Hilda missään vaiheessa halunnut olla mitään muuta kuin lauman pentu. Neve ja Rini suhtautuivat molemmat Hildaan hyvin äidillisesti. 

Neve tuli meille sijoitussopimuksella, ja sijoituspentueen (Hazelmoor Y-pentue, s. 9/2012) tehtyään Neve siirtyi minun omistukseeni. Pentue syntyi ja kasvoi ensimmäiset viikkonsa meillä ennen muuttoa Tampereelle Minnan luo. Tästä pentueesta omistukseeni jäi Yola, joka asui sijoituskodissa Espoossa, mutta Yolaa ei koskaan käytetty jalostukseen. Neve teki pitkän harkinnan jälkeen 8-vuotiaana vielä toiset pennut omalle kennelnimelleni. Neve oli erinomainen emä pennuilleen ja on tuntunut jättävän voimakkaasti avointa ja sosiaalista luonnettaan jälkikasvulleen.