RTK1 RTK2 LTE +174

Empathica's Maybe I'm a Lion

"Poldi"

Terveys

Muuta huomioitavaa 

MDR1 +/-

Lordi Leopold palautui kasvatinomistajalta syksyllä 2024, kun yhteiselo perheen pienten lasten kanssa ei enää sujunut. Kun vaihtoehdot olivat eutanasia tai uuden kodin etsintä, ehdotin, että haen Leon meille, tutustun siihen ja sen tarpeisiin ja mietitään sen jälkeen uuden kodin etsintää. Siinä kävikin sitten niin, että Poldi sujahti tähän omaan laumaan varsin kivuttomasti, joten koin helpoimmaksi jättää sen meille kotiin - etenkin, kun kastroinnin myötä sekalaumaelämä oli helpommin ja huolettomammin järjestettävissä. Olin Leoa puhutellut Leopoldina jo pikkupennusta lähtien, ja sittemmin Poldi on vakiintunut omaan suuhun sen kutsumanimenä.

Poldi on arjessa äärimmäisen helppo ja mutkaton tyyppi! Se osaa rauhoittua missä ja milloin vaan, aikuisena koirana ja muutenkin poikkeuksellisen rauhallisena rotunsa edustajana se ei vaadi oikein mitään - huomiota ja rapsutuksia lukuun ottamatta. Se on elänyt valtaosan elämästään ainoana koirana, ja alkuun se näkyi jonkin verran etenkin ystävän koirien kanssa tapahtuvina ylilyönteinä. Muutaman kerran se myös ahtaaseen paikkaan joutuessaan minun silmääni tarpeettomasti pölläytti viereen tulevan koiran, mutta ennakoimisella näiltä tilanteilta on myöhemmin aika hyvin säästytty. Poldi ei etenkään alkuun kovin hyvin osannut itse hakeutua ahtaista tai paineistavista paikoista väljemmille vesille, mutta pikkuhiljaa tämä taito on kehittynyt! Se on tullut hyvin juttuun meidän tyttöjen kanssa, joilla toki on taitoa antaa tilaa muille. Poldi on aika leikkisä, alkuun jouduin tekemään sen kanssa paljon töitä, kun se olisi halunnut vaania tyttöjä, ja tähän oli pakko puuttua kokoeron ja Poldin vaanimisen seurauksena ottaman aika rajun kylkitaklauksen vuoksi.

Ensimmäinen vuosi Poldin kanssa on mennyt vähän toisiimme tutustuessa ja Poldia meidän arkeen totuttaessa.